Teen joka syksy selviytymissuunnitelman. Laitan kalenteriin etappeja. Ne ovat kuin suunnistuskilpailun rasteja, joita pitkin etenen, kunnes pimeä aika vuodesta on lusittu. Olen kirjoittanut aiheesta jo aiemminkin (10 x ihana syksy), mutta syksyn selviytymiskeinoista ei koskaan voi kirjoittaa liikaa, vai mitä?
Tällä hetkellä eletään syyskuun alkua. Selviytymissuunnitelmani kattaa jo tämänkin ajan, vaikka syyskuu ja lokakuu ovat mielestäni vielä ihan siedettäviä kuukausia.
Marraskuussa musta huppu putoaa maailman päälle ja autopilottini käynnistyy. On aika vaipua henkiseen horrokseen odottamaan kevään ensimmäisiä auringonsäteitä.
Marraskuussa musta huppu putoaa maailman päälle ja autopilottini käynnistyy.
Onnekkaimmilla on varaa harrastaa matkoja ja pidempiä talvipakoja auringon alle. Me muut, joille marraskuu-maaliskuun välinen aika ei ole helppoa, joudumme keksimään pienemmän budjetin selviytymiskeinoja.
Tässä omani:
1. Juon aamukahvin kirkasvalolampun äärellä
Puhuin kerran lääkärille pimeän ajan ahdistuksesta ja hän neuvoi, että kirkasvalolamppu tulisi ottaa käyttöön jo elokuun alusta lähtien, jotta siitä saisi kaiken hyödyn irti. Olen tänä(kin) vuonna jo kuukauden myöhässä, mutta josko lampun lähipäivinä saisi nostettua keittiönpöydälle. Kirkasvalokamppu täytyy tietysti olla pyöreä, jolloin se toimii parhaiten auringon korvikkeena.
2. Hankin lähiruokamarkkinoilta evästä talvipesään
Kuten aiemmista bloggauksistani on käynyt ilmi, harrastan etenkin Fiskarsin lähiruokamarkkinoita. Niissä on kaikki kohdallaan: takuuvarmasti kaunis miljöö, monipuolinen lähiruokatarjonta ja ihana tunnelma. Se on kuin piipahdus aikaan, jolloin älylaitteet eivät vielä hallinneet meitä. Elämä ei ollut pilvessä, vaan jalat tukevasti maassa ja kädet savessa.
Eilen kävimme Fiskarsin Maan maut -tapahtumassa täydentämässä hapate- ja kombuchavarastoja sekä tietysti hankkimassa kynttilöitä. Kävelimme punamultatalojen reunustamia hiekkateitä ja fiilistelimme. Fiskarsin seuraavat ruokamarkkinat eli Slow Food Festival järjestetään syys-lokakuun vaihteessa (2023).
3. Ostan lipun Huvila-telttaan
Huvila-teltta on Tokoirantaan Helsingin juhlaviikkojen ajaksi pystytettävä tapahtumapaikka, jossa on ihan omanlaisensa tunnelma. Olemme käyneet vuosittain Huvila-teltassa ainakin kymmenen vuoden ajan, ehkä kaueammankin.
Paikan päälle vetävät paitsi tunnelma, myös laadukas ohjelmisto. Se on yleensä jotain tavanomaisesta poikkeavaa, ei peruskeikkoja. Juuri tänään, tätä kirjoittaessa, on syysrasteista vuorossa Huvila-teltan visiitti.
4. Menen teelle
Kuppi teetä kynttilänvalossa on kotioloissakin hyvä pimeyden aiheuttaman ahdistuksen lievityskeino. Jos haluan yhdistää siihen vakioharrastukseni merelle tuijottelun ja merenrantakävelyn, suuntaan Espooseen Nokkalan Majakkaan kello viiden teelle.
Kello viiden teet pyörivät Nokkalan Majakassa keskiviikkoisin syyskuusta alkaen. Pöytään saat teekannun sekä makeita ja suolaisia herkkuja tarjottimella.
Jos haluaa myös nähdä meren, paikalle on syytä suunnistaa alkuillasta. Muista pöytävaraus! Takuuvarma mielenkohotusvisiitti arjen ja pimeyden keskellä.
5. Ostan lipun syksyn uutuusnäytelmään
Teatteri ja syksy kuuluvat ehdottomasti yhteen. Kun astun ulkona vallitsevasta pimeydestä ja kasvoja päin läiskyvistä märistä räntäräteistä turvaan lämpimään ja valoisaan teatteriin ja istun teatterin upottavaan penkkiin, siinä on jotain terapeuttista.
Tämän vuoden teatterirastille suuntaan Helsingin Arena-näyttämön katsomoon. Näytelmänä on Agathan Christien dekkariklassikko Hiirenloukku.
Näitä syysmasennuksen nitistäjiä pystyy varmasti toteuttamaan sovelletusti missäpäin Suomea (tai jotain muuta pimeää maailmankolkkaa) tahansa. Kaikkialla on tarjolla kulttuuria, teetä ja markkinoita – tai mitkä nyt sitten ne omat rastisi ovatkaan.
Tässä jutussa mainittujen lisäksi olon helpottajina säilyvät tänäkin syksynä jo edellisessä syysbloggauksessa mainitut kansalaisopiston sointurentoutusillat. Toivottavasti mukaan survival kitiin mahtuu vaikkapa hotelliyö jossain lähiseudulla.
Kaikki kuvat kotialbumista.