Sandaalit rannalla

Elämän uuvuttama joulupaossa

Vuosi 2022 on ollut sysimusta ja täynnä surua, pelkoa ja syvää toivottomuutta. Isä kuoli ja ikään kuin siinä ei olisi ollut jo riittävästi kestämistä, kuolema seurauksineen tuli todella kalliiksi. Nyt kahdeksan kuukautta myöhemmin kuoleman kalleudesta ei ole vieläkään päästy eroon, eikä tunnelin päässä näy valoa.

Eikä tämäkään vielä riittänyt, vaan kuristavia käsiä kurkulle on ilmaantunut jatkuvasti lisää muiden kriisien ja tragedioiden muodossa. Vuosi on ollut täynnä pelonsekaista odotusta ja huonoja uutisia. Loppuvuotta kohti linkousrumpu vain kiihtyi.

Aika monta kertaa on tullut mieleen, että ei tässä elämässä vain kertakaikkiaan ole yhtikäs mitään järkeä.

Halusin yrittää saada vuoteen yhden valopilkun. Lomamatka. Neljän vuoden tauon jälkeen. Valo, lämmin merituuli ja huojuvat palmut kuulostivat juuri siltä, mitä tarvitsin – ja ennen kaikkea fyysistä etäisyyttä tähän nonstop-shitshowhun. Lisäksi pääsisimme siinä samalla eroon joulun vietosta. Taloudellisesti tämä ei tulisi olemaan lainkaan järkevää ja moninkertaistaisi nykyisen ahdingon, mutta tässä kohtaa muut asiat painoivat vaakakupissa enemmän.

Salaloma pakettina…

Mutta entä sitten, jos on liian väsynyt jopa lomailemaan? Miten lomailla niin, ettei se ainakaan enää lisää uupumusta?

Uupuneen lomailijan toivelistaan sisältyi:

  • Se, että joku muu laittaa ruuan, siivoaa kämpän, tyhjää roskiksen ja vaihtaa petivaatteet ja pyyhkeet.
  • Helppo ja rento lomakohde.
  • Valmis paketti, johon kuuluu majoitus, sopivan pituiset lennot ja puolihoito. Lentojen tulisi olla suorat, ei enää yhtään lisästressiä ehtimisestä jatkolennolle tai mahdollisesta matkalaukkujen katoamisesta lentojen välillä.
  • Hotelli meren rannalla, ettei merta tarvitse lähteä etsimään. Hotellimme sopi tähän erinomaisesti: mereen oli matkaa vain 40 metriä, joten uupunutkin selviäisi tästä matkasta tuupertumatta kesken kaiken rantahiekalle.
  • Hotelli lähellä kauppaa. Hotelliltamme oli 50 metriä kauppaan.
  • Hotelli, jossa keski-ikä on mahdollisimman korkea. Se takaisi tarvittavan hiljaisuuden. Hotellimme oli kielletty alle 16-vuotiailta – täydellistä.
  • Parvekkeellinen hotellihuone niitä päiviä varten, kun jaksaa ehkä avata oven, mutta ei ei jaksa ottaa enempää kuin kolme askelta.
  • Puolihoito takaisi sen, että reissun päällä rahaa kuluisi vain perinteiseen jääkaappimagneettiin. Kenties joskus tulevaisuudessa, kun asiat ovat toivottavasti jo paremmin, jääkaappimagneetti muistelee tätä kamalaa aikaa enää kaukaisena painajaisena.
  • Salainen ja someton loma. Jo ajatus loman raportoinnista someen ja kaikesta sen aiheuttamasta vuorovaikutuksen vaatimuksesta uuvutti. Ei siis someeen pihaustakaan koko lomasta.
  • Mukaan vaatteita ja kenkiä, jotka on helppo vetäistä päälleen zombitilassakin: ei nappeja, ei vetoketjuja, ei remmejä. Tämä tosin ei silti auttanut: kerran jäin kiinni kulkemisesta rantakadulla kesäpaidan röyhelöhiha kainalossa roikkuen. Käden olin laittanut paidan kaula-aukosta.
  • Ei mitään ärsykkeitä koko viikolla: ei sekuntiakaan telkkaria eikä Netflixiä. Vielä kun pääsisi kännykästäkin eroon, sitä tuli käytettyä lomalla luvattoman paljon.

… ILMAN NÄHTÄVYYKSIÄ, KIITOS

Suorittaja suorittaa helposti myös lomaansa. Pitää kiertää katsomassa patsaat, luolat ja muistomerkit tunteakseen, että on lomaillut.

Onneksi elämän matkalleni on viime vuosina osunut tarpeeksi monta viisasta ihmistä, jotka ovat muokanneet ajatusmaailmaani toiseen suuntaan. He ovat muistuttaneet, mikä merkitys on levolla ja palautumisella, suorittamisen vastapainona.

Meidän lomaamme ei sisältynyt yhtäkään nähtävyyttä eikä retkeä. Emme tutustuneet historialliseen luolastoon, taistelijapatsaaseen emmekä paikallisiin kyliin tai kirkkoihin. Lomamme pyhä kolminaisuus muodostui hotellista, 40 metrin päässä olevasta merestä ja 50 metrin päässä olevasta kaupasta.

Pienuuden kokemukset meren äärellä

Eräs viime vuosina onnekseni kohtaamista viisaista ihmisistä on hyvinvointipalveluja tarjoavaa Havupirttiä pyörittävä Jussi. Hän kehotti hoitamaan elämän aiheuttaman ahdistuksen tunteita hakemalla pienuuden kokemuksia. Tämä tapahtuisi hakeutumalla jonkun suuren ja mahtavan, esimerkiksi meren, ääreen ja tuijottelemalla laineita: ne liikkuvat, vaikka tekisin mitä. Ne tekevät mitä haluavat, vievät mukanaan kuin elämän aallot, enkä pysty niitä hallitsemaan.

Meren tuijottelu sattuu muutoinkin kuulumaan suosikki- ja vakioharrastuksiini ja lomalla Atlantin aaltojen mahtipontista pauhua tuli kuunneltua ja katseltua isoina annoksina.

Itku lyhyestä ilosta

Olisi pitänyt arvata miten käy, kun lähtee lomalle uupuneena. Elimistö hokaa, että hei, nyt mä saan vihdoin levätä hetken ja se vetää liinat kiinni. Oltuamme kohteessa kaksi päivää, mieheni sairastui ja minä heti seuraavana päivänä. Sen jälkeen loma oli hotellihuoneen seinien tuijottelua kuumeisena yskien ja niistäen.

Sairastimme koko loppuloman.

Lääkkeet parvekkeella
Suurin osa lomasta kului hotellihuoneessa sairastaen.

Glitter-asussa Mikki Hiiri -paitojen ja farkkushortsien keskellä

Puolihoito meni sairastamisen aiheuttamassa ruokahaluttomuudessa hieman hukkaan. Päätimme kuitenkin, että sairastamisen keskellä tsemppaisimme hotellin ravintolassa järjestettävälle “Christmas Gala Dinnerille”, josta oli infottu hotellin aulassa koko lomamme ajan. Pöytävaraus oli pakollinen ja sen olimme tehneet pöytävarauksia hoitavan henkilön kanssa jo ennen sairastumistamme. Jäimme odottelemaan jouluaattoa.

Glittervaatteet
Se ois glitterin aika. Tai sitten ei.

Jouluaattona heitin glitteriä päälle, siippakin pukeutui parhaimpiinsa ja lähdimme kohti hotellin ravintolaa ja gaalailtaa. Tarjoilija yritti änkeä meitä ihan toiseen pöytään kuin mihin olimme tehneet varauksen. Selitimme, että emme istu tässä, vaan olemme tehneet pöytävarauksen toiseen pöytään. Tilanne ei tuntunut ratkeavan väittelyllä, joten painelimme aulaan pöytävarauksia hoitavan henkilön luo selvittämään asiaa.

Siinäpä selvisikin, että “Christmas Gala Dinner” ei suinkaan ollut jouluaattona, vaan vasta joulupäivänä, joka on suuressa osassa maailmaa joulun pääpäivä. Glittereitä olisi siis tarvittu vasta huomenna, mutta me olisimme jo silloin kotimatkalla.

Noloina istuimme pöytään, johon tarjoilija meidät alun perin ohjasi. Oli hieman “kuka ei kuulu joukkoon” -olo glittereissäni Mikki Hiiri -t-paitojen ja farkkushortsien keskellä. Muille hotellivieraille jouluaatto oli tavallinen päivä muiden joukossa ja he olivat pukeutuneet sen mukaisesti.


Kirjoittelin tämän blogin hotellihuoneen sairasvuoteelta. Kotiin päästyämme sairastaminen jatkui ja paheni. Nyt lomaltapaluusta on jo viikko, eikä olo ole kohentunut yhtään, päinvastoin.

Eilen, vuoden toiseksiviimeisenä päivänä, lapsuudenystäväni kertoi isänsä menehtyneen. Vietin heillä lapsena niin paljon aikaa, että nyt menehtynyt Alpo kutsui minua perheen kolmanneksi tyttäreksi. Vielä viimeiseen saakka tämä kammottava vuosi jaksaa siis puskea huonoja uutisia. Onneksi se päättyy tänään.

Vastaa