Kuten olen aiemminkin todennut, jos uhkana on joutua juhlinnan kohteeksi, pakenen mieluummin maasta. Tänä vuonna pyöreiden lähestyessä uhka oli todellinen, joten oli aika alkaa suunnitella matkaa.
Olen aina ollut varma, että näitä synttäreitä juhlisin kahden viikon matkalla Malediiveille. Matkojen hintatutkailu kuitenkin kutisti tämän haaveen viikon pituiseksi matkaksi Kreikkaan.
Miksi juuri Kreikka, vaikka siellä olen käynyt, käymättömiä paikkoja listallani sen sijaan riittää. Kreikassa vaan on sitä jotain, mitä en edes osaa selittää. Jotenkin se oli vain selvää, että ellei Malediiveja, sitten Kreikka.
Juhlapäivän kunniaksi tulevassa kohteessa täytyisi kuitenkin olla jotain extraa, ei pelkkä pakettimatka-rantaloma.
Kohteeksi Zakynthos
Pitkällisen kohdekahlailun ja Tripadvisor-tutkailun pohjalta kohteeksi valikoitui Lesante Cape Resort & Villas Zakynthoksen saarella Tsilivin kylässä. Viiden tähden hotelli rauhallisella paikalla, hotellialueella neljä ravintolaa (joista yksi kahden Michelin-tähden ravintola Fiore), upeat näköalat, turkoosi meri ja oliivilehdot – tänne mennään.
Matkakassa ei tälläkään kertaa riittänyt huoneeseen, jossa on oma uima-allas. Harmi.
Matkabudjetti ei ole koskaan riittänyt hotellihuoneeseen, jossa olisi oma uima-allas. Eikä se riittänyt nytkään. Tyydyin huoneeseen merinäköalalla ja parvekkeella.
Kokemuksesta tiedän, että merinäköalojakin on monenlaisia. Halusin pelata varman päälle ja lähetin muutamaa viikkoa ennen matkaa hotelliin sähköpostia, jossa toivoin kivaa huonetta vanhenevan naisen harmitusta vähentämään.
Zakynthoksen lentokentällä. Tässä vaiheessa on pakko uskoa, että lomalla ollaan!
Sviitti omalla uima-altaalla
Loma Zakynthoksella alkaa. Unettoman yön (lähdimme kotoa lentokentälle klo 2 yöllä) ja pitkän ja hikisen matkan jälkeen pääsimme vihdoin hotellimme aulaan. Huonetta jouduimme kuitenkin odottamaan hotellin aulassa useamman tunnin.
Tervetuliaismaljat hotellin aulassa. Harmillisesti jäi selvittämättä muu, paitsi että vihreä oli omenamehua.
Kun meidät saateltiin huoneeseemme, osoittautui odotus vaivan arvoiseksi: huoneessamme oli kuin olikin oma uima-allas.
Mitään tällaista emme todellakaan olleet osanneet odottaa. Joku hotellissa oli lukenut lähettämäni sähköpostin ja päättänyt jeesata ikäkriisissä vellovaa mummoa. Tällasest palvelust mä tykkään! Huone oli muutenkin aivan upea.
Hotellihuoneemme ulkoapäin.
Once in a lifetime: hotellihuone omalla uima-altaalla.
Näkymä huoneen oleskelutilaan.
Hotellihuoneen kylpyhuone. Oven takana oli kylpyamme, joka ei näy kuvassa.
Näkymä hotellihuoneen terassilta merelle.
In the middle of nowhere
Yhtä asiaa emme kuitenkaan olleet hotellistamme tienneet: se todellakin sijaitsi vuoristossa ”in the middle of nowhere”. Kun vartija avasi hotellia ympäröivän muurin portin, takana näkyi vain kapeaa vuoristotietä.
– Julkista liikennettä saarella ei ole lainkaan. Taksi lähimpään kylään maksaa 50 euroa, hotellin respan työntekijä valisti meitä. Ainoa keino liikkua saarella on vuokrata auto.
Ei muuta kuin tuumasta toimeen! Aiemmista vahingoista viisastuneina emme kuitenkaan vuokranneet enää ylämäkeen hyytyvää Corsaa emmekä avo-Beetleä, jossa aikoinaan nielimme kilotolkulla ohikiitävien maasturien pölyä. Toivoimme vuokra-autoksi Yarista, mutta saimme hyvin karvalakkimallisen VW Polon.
Tämän bloggauksen piti jatkua seuraavassa osassa, mutta se jäikin nyt monista syistä johtuen tyngäksi 🙂