EI. Siinäpä sana, jolta me emme totisesti välttyneet Montenegron reissullamme. Osa paikallisista oli selvästi opetellut turisteja varten vain yhden englanninkielisen sanan ja se oli ein kaksikirjaiminen vastine NO, ehdottomasti boldilla ja isoilla kirjaimilla sanottuna tai karjuttuna.
Kohtaamamme NOlot tilanteet Montenegrossa muistuttivat erehdyttävästi piilokameratilanteita. Erittäin elävästi näistä vuorovaikutustilanteista mieleen tulivat myös Aki Kaurismäen elokuvissa nähty täysin eleetön ja ilmeetön kommunikointi.
Kauas pilvet karkaavat
Ensimmäiset kieltäytymiset kuulimme jo loman tervetulotilaisuudessa. Se pidettiin hotellimme aulabaarissa, jossa paikalla olivat opas, baarin tarjoilija ja me lomaamme aloittelevat. Opas kysyi tarjoilijalta englanniksi, voisimmeko saada lasilliset mehua. Tarjoilija vastasi täysin ilmeettömästi: NO siihen tyyliin, kuin se olisi ainoa ja itsestäänselvä vastaus tähän kysymykseen.
Opas ei luovuttanut, vaan kysyi, voisimmeko sitten saada kaikille vettä? Siihen tarjoilija myöntyi, mutta siirtyi sen jälkeen nojailemaan baaritiskille ja tuijottelemaan kaukaisuuteen, tekemättä elettäkään tarjoillakseen vettä. Mieleen tuli elävästi Kati Outinen Kaurismäen Kauas pilvet karkaavat -elokuvan keskiolutbaarin tarjoilijana.
Emme saaneet vettä koko tervetulotilaisuuden aikana, joten tarjoilijan vastaus oli kuitenkin lopulta siihenkin kysymykseen sanaton NO. Eipä siinä turistit muuta voineet kuin poistua päitään puistellen paikalta. Ei tullut muuten kyseisessä hotellin baarissa sen loman aikana asioitua.
Palvelukulttuuri täällä on vasta kehittymässä.
Vaivautunut oppaamme ilmaisi paskan palvelun pehmeästi: “Paikalliset eivät ole vielä oikein tottuneet turisteihin ja palvelukulttuuri täällä on vasta kehittymässä”. Niin, maassa maan tavalla, mutta kyllä tällainen kohtelu silti hieman ihmetytti. Matkatoimisto ja sen asiakkaat kai osaltaan mahdollistavat tämänkin hotellin pystyssä pysymisen?
Tarjoilija oli salamana paikalla ja nappasi viinilasin mieheni kädestä.
Näpit irti meidän juomahanoista!
Seuraava NO kajahti hotellimme päivällisellä. Olimme ostaneet majoituksen puolihoidolla. Buffet-päivällisellä mieheni meni ottamaan viiniä hanasta. Tarjoilija oli salamana paikalla ja riuhtaisi viinilasin mieheni kädestä tokaisten: NO! “Mitä sitten voin juoda?” Tarjoilija osoitti vesihanaa ja tokaisi tylyn napakasti: “Water”.
Itse kokeilin tästä episodista vielä tietämättömänä hetkeä myöhemmin Pepsi Max -hanaa, niin kävin tarjoilijan kanssa juuri saman keskustelun. Tämän myötä meille selvisi, että mitä ilmeisimmin puolihoitopakettiimme eivät kuuluneet juomat. Tästä ei ravintolassa ollut mitään merkintöjä eikä asiaa tuotu esiin missään vaiheessa.
Vaikka hankimme täysihoitoon oikeuttavat rannekkeet, hän jatkoi mulkoillen tarkkailuaan.
Tulevinakin iltoina tarjoilija seurasi silmä kovana, mistä hanasta yritämme päivällisellä lasiimme juomista lurauttaa, vaikka kuuliaisesti käytimme vain vesihanaa. Vielä senkin jälkeen, kun päivitimme puolihoitomme täysihoitoon juomavalikoiman laajentamiseksi ja saimme täyteen palveluun oikeuttavat rannekkeet, hän jatkoi mulkoillen tarkkailuaan.
Tässä episodissa ei ole kyse siitä, ettemmekö ymmärtäisi, että juomat eivät kuuluneet puolihoitoon, vaan siitä, että sen olisi voinut esittää tyhmille turisteille hieman toisella tavalla. Lasin hän olisi varmasti saanut takaisin riuhtomattakin.
No, no, no!
Eräänä lomapäivänä kävimme lähikaupassa. Olimme kassalla. Otin pussin ja aloin suomalaiseen tapaan lappamaan ostoksia pussiini. Kassa riuhtaisi pussin kädestäni, kohottautui tuoliltaan ja huusi pelottavan näköisenä erittäin äänekkäästi ja painokkaasti: NO, NO, NO!
Huh, selvä! Kyllä me vähemmästäkin uskotaan. Mokasin ilmeisesti siinä, että aloin itse laittamaan ostoksiamme pussiin, näin itse asian järkeilimme. En kokeillut tehdä sitä enää toista kertaa lomamme aikana.
Palvelukulttuurin kehittymistä odotellen
Montenegron upeiden maisemien tarjoama elämyksellisyys oli paikoin hieman ristiriidassa paikallisen mielenmaiseman kanssa – ainakin, mitä tuli turisteihin suhtautumiseen.
Syyt saattavat olla samantyyppisiä kuin mitä IltaSanomien artikkeli kertoo Viron palvelukulttuurista ja sen syistä. Asiakas nähdään enemmän harmina kuin tulonlähteenä, johtaminen on huonoa, eikä henkilökunnalla ole asiakaspalvelukoulutusta.
LIsäksi kommunikoinnin epäonnistumiseen vaikutti yhteisen kielen puute. Paikallisten englannin osaaminen tuntui rajoittuneen tähän tutuksi tulleeseen kieltoilmaisuun ja me turistit taas emme osanneet sitäkään vähää montenegron tai serbian kieltä.
Niin, edelleen maassa maan tavalla, mutta Montenegron palvelukulttuurin kehittymistä odotellessa kannattaa henkisesti valmistautua vastaaviin asiakas”palvelu”tilanteisiin maassa turistina vieraillessaan.
NO! Tämä ei ole ei-suositus
Tämä bloggaus ei silti missään nimessä ole ei-suositus Montenegrolle. Montenegro osoittautui oivaksi lomailupaikaksi, joka sopii niin rantaelämän kuin kaupunkilomailunkin ystäville, kauniiden maisemien ääreen pysähtelijöille, luontofaneille ja historiasta kiinnostuneille. Ja lentomatka Suomesta Montenegroon on erittäin siedettävä, vain 3 tuntia.
Halusin vain kirjoittaa tämän bloggauksen ennakkovaroitukseksi. Suomalaisten suosikkimatkakohteita ovat esimerkiksi Kanariansaaret, Kreikka ja Thaimaa, joissa suhtautuminen turisteihin on hyvin myönteistä. Näin ollen Montenegron armeijamainen tylytystyyli voi tulla hieman päin pläsiä, varsinkaan jos siihen ei ole varautunut ennakkoon.
Meillä oli Montenegrossa asiallisiakin asiakaspalvelukohtaamisia.
Montenegro – To Be continued…
Näiden korviin särähtäneiden lomakokemusten lisäksi meillä oli Montenegrossa ihan asiallisiakin asiakaspalvelukohtaamisia. Yes! Kun kävelimme lähellä sijaitsevaan Budvaan, suhtautuminen turisteihin muuttui useankin stepin paremmaksi.
Lisäksi teimme retken Gospa od Škrpjela -saarelle (englanniksi Our Lady of the Rocks), josta lisää seuraavassa bloggauksessa.
Kaikki kuvat omasta kotialbumista.
Olipa taas hauska ja hyvä kirjoitus😊
Kiitos 🌻 Positiivissävytteisempi osa 2 on vielä tulossa.