Näkymä merelle Our Lady of the Rocks -kirkosta

Legendoja, delfiinejä ja upeita maisemia Montenegron Kotorinlahdella

Jos suunnittelet matkaa Montenegroon, varaa ehdottomasti aikaa Kotorinlahden veneretkelle. Kotorinlahti on todellinen maisemamatkailijan herkkupala, mutta upeiden maisemien lisäksi se tarjoaa kiinnostavia tarinoita – ja saatatpa parhaassa tapauksessa bongata venettänne vauhdittamassa myös muutaman delfiinin.

Aiemmassa Montenegrosta kertovassa postauksessani kerroin paikoittain kohtaamastamme turistien nuivasta kohtelusta. Tällä reissulla siitä ei ollut tietoakaan.

Our Lady of the Rocks

Matkamme kohti Kotorinlahtea alkoi Tivatin kaupungin satamasta, Porto Montenegrosta. Ensimmäinen kohteemme oli saari nimeltään Gospa od Škrpjela, englanniksi Our Lady of the Rocks. Menomatkalla delfiinit seurasivat laivaamme jonkun matkaa.

Porto Montenegro, Tivat
Porto Montenegron satamasta suunnistimme kohti Our Lady of the Rocks -saarta
Näkymä Kotorinlahdelta
Kotorinlahden maisemia
Vuoristokylä Kotorinlahdella

Our Lady of the Rocks on keinotekoisesti rakennettu saari. Legendan mukaan 22. heinäkuuta vuonna 1452 kaksi paikallista merimiestä löysi rantakallioilta Neitsyt Mariaa ja Jeesus-lasta esittävän ikonin. Paikalle oli aiemmin haaksirikkoutunut laiva ja ikoni oli ilmeisesti sen jäämistöä. Vaikka miehet veivät ikonin kotiinsa, se katosi ja ilmestyi yhä uudelleen ja uudelleen rantakalliolle, josta miehet olivat sen alun perin löytäneet.

Ikoni ilmestyi yhä uudelleen rantakalliolle, josta miehet olivat sen alun perin löytäneet.

Merimiehet tulkitsivat tämän merkiksi siitä, että Neitsyt Maria halusi jäädä löytöpaikalleen ikuisiksi ajoiksi. He antoivat yhteisen lupauksen, että pystyttäisivät sille paikalle kirkon Neitsyt Marialle, joka tunnettiin merimiesten ja kalastajien suojelupyhimyksenä. Merimiehet alkoivat heittää mereen kiviä jokaisen onnistuneen merimatkansa päätteeksi. Paikalle upotettiin myös kivillä täytettyjä veneenhylkyjä.

Ennen pitkää Our Lady of the Rocks -saari nousi merestä. Nykyään saarella on sekä vuonna 1632 valmistunut kirkko että museo. Kivien heittämisen perinne jäi elämään ja edelleen vuosittain 22.7. Fašinada-nimisessä tapahtumassa paikalliset heittävät mereen kiviä taatakseen saaren säilymisen.

Our Lady of the Rocks -saari on todella pieni, ei paljoakaan suurempi pinta-alaltaan kuin saarella olevat rakennukset. Voit liikuttaa hiirellä tai sormella alla olevaa kuvaa nähdäksesi saaren.

Liikuta kuvaa hiirellä tai sormella ja katsele Our Lady of the Rocks -saarta

Vuosisadan rakkaustarina

Our Lady of the Rocks -saaren kirkosta ja museosta löytyy paljon vaikuttavia maalauksia, patsaita, lahjoitettuja ja merimiesten eri puolilta maailmaa tuomia esineitä. Kirkossa on myös vuonna 1796 valmistunut marmorista tehty alttari. Sen on tehnyt genovalainen kuvanveistäjä Antonio Kapelano.

Marmorialttari, Our Lady of the Rocks
Marmorista tehty alttari Our Lady of the Rocks -kirkossa.
Marmorialttari, Our Lady of the Rocks
Alttari kuvattuna lähempää.
Museon aarteita, Our Lady of the Rocks
Museon aarteita.

Vaikuttavin tarina löytyy perastilaisen Jacinta Kunić-Mijovićin upean kirjontatyön takaa.

Jacinta aloitti taideteoksensa tekemisen, kun hänen miehensä lähti merille. Kirjontatyön tarkoituksena oli olla ajankulu sekä saada Jacintan ajatukset pois niistä mietteistä, että olisiko hänen merillä purjehtiva miehensä vielä elossa vai ei.

Jacinta teki kirjontatyötä 25 vuotta odottaessaan kärsivällisesti miestään kotiin. Jacintan työssä yhden neliösenttimetrin alueella on 600 pistoa. Onnistuisikohan tällaista kärsivällisyyttä ja pitkäjänteisyyttä vaativa työ meiltä multitaskaavilta kultakalan keskittymiskyvyn omaavilta nykyajan ihmisiltä?

Jacinta käytti tauluun myös omia hiuksiaan, jotka harmaantuivat 25 kirjontatyöhön käytetyn vuoden aikana.

Jacinta käytti tauluun kultaisia ja hopeisia lankoja sekä omia hiuksiaan. Aloittaessaan työn hänen hiuksensa olivat kullankeltaiset ja ne harmaantuivat 25 vuoden aikana. Tämä muutos hänen hiustensa värissä on nähtävissä myös Jacintan työssä, Neitsyt Marian hiuksissa (ks. kuva alla). Jacinta sai työnsä valmiiksi vuonna 1828.

Tällä tarinalla ei valitettavasti ole onnellista loppua. Jacinta sokeutui eikä hänen miehensä myöskään palannut meriltä.

Jacinta Kunic-Mijovicin ristipistotyo
Jacinta Kunić-Mijovićin kirjontatyö, johon hän käytti lankojen lisäksi omia hiuksiaan.

Kotorinlahden reissulla kävimme myös kauniissa Perastin kylässä, mutta siitä lisää seuraavassa postauksessa.

Kaikki kuvat omasta kotialbumista.

Vastaa