Pihlajavesi, Punkaharju

Punkaharju – maisema yhtä mindfulnessia

Arkemme on täynnä keskeytyksiä, vaatimuksia ja päätöksiä. Meilit kilahtelevat, Whatsapp piippailee, Facebook pöräyttelee notifikaatioita, pahimmillaan jopa puhelin soi. Useimmiten nämä kaikki ovat merkkejä siitä, että joku haluaa meiltä jotakin. Huomiota, aikaa, palvelusta, mielipidettä. Minne kaikelta ärsyketulvalta pääsisi rauhoittumaan?

Kaiken arjen kaaoksen keskellä haemme pieniä pysähtymisiä käymällä rentoutus- ja mindfulness -tunneilla ja lataamalla appeja, joiden avulla opetellaan hengittämään oikein. Jopa nukahtaminenkin saattaa tapahtua kännykkä tyynyllä, sovelluksen ohjaamana.

Elämyksiä mielen kovalevylle

On onnekasta, että meillä Suomessa on olemassa upeita maisemia, jotka tarjoavat luonnon omaa mindfulnessia. Pysähtymistä, tietoista läsnäoloa, helppoa hengittelyä – hetkiä, jolloin haluaa kellojen seisahtuvan. Yksi tärkeimpiä pysähtymisen paikkoja itselleni ovat Punkaharjun kauniit kansallismaisemat.

Auringon valossa välkehtivät saimaan laineet, kumpuileva metsäpolku kengän alla, humisevat harjut, toritunnelma…

Punkaharjulla haluan todellakin keskittyä hetkeen ja olla läsnä. Tallennan kaikkien aistien tuotokset mielen kovalevylle ja lataan niitä käyttööni pitkän talven pimeydessä vaeltaessani. Auringon valossa välkehtivät ja liplattavat Saimaan laineet, kumpuileva metsäpolku kengän alla, humisevat harjut, toritunnelma sopivina annoksina, hyväntuuliset ihmiset, räsymatot mökin lattialla, paistettujen muikkujen tuoksu.

En muista koskaan odottaneeni mitään niin paljon, kuin jokavuotista heinäkuista lomaviikkoa Punkaharjulla, siinä tietyssä mökissä, jota ympäroi vain luonto: Pihlajavesi ja metsä. Vietimme siellä mieheni kanssa 12 kesää putkeen.

Mukana meillä on aina yllä olevassa kuvassa oleva lyhty, joka sytytetään vain Punkaharjulla.

Näkymä mökkirannasta vierasvenesatamaan

Ei nytku, vaan sitku

Joka vuosi Punkaharjulla vietetyn lomaviikon päättymisen kesti vain sen ansiosta, että vuokramökin avaimia luovuttaessamme varasimme samalla jo seuraavan kesän loman. Oli taas jotain, mitä odottaa.

Ja kyllä sitä odotettiinkin. Marraskuisen illan pimeydessä espoolaisella bussipysäkillä ruuhkabussia odotellen, kun viima tunki luihin ja ytimiin asti, ja märät räntärätit läjähtelivät päin naamaa – ei todellakaan tullut elettyä nytku-elämää, vaan ainoastaan laskettua päiviä, tunteja ja minuutteja siihen, kun saa taas kääntää avainta mökin ovessa. Sitku se loma alkaa…

Päiväni Punkaharjulla

Punkaharju tuo kokonaisvaltaisen rauhan. Siellä ei sykekään enää tao tapissa. Kalenteri on tyhjä. Puhelin lentokonetilassa. Multitasking tuntuu enää kaukaiselta pahalta unelta. On vain tässä ja nyt.

Aamukahvia ulkona nautiskellessa voi nähdä purjeveneiden lipuvan vierasvenesatamaan.

Kun Punkaharjun mökillä aamulla herää, voi siirtyä aamukahville ulos, valitsemassaan asussa. Ketään ei ole missään ja ympärillä vain vettä ja metsää. Naapurin naamakin on vasta metsän takana. Mökiltä on näköyhteys läheiseen vierasvenesatamaan, jota kohti voi aamuauringossa istuskellessaan nähdä purjeveneiden hiljalleen lipuvan.

Mökin rannalta kuvattua
Aamukahvin jälkeen on suunta järveen

Punkaharjulla leppoisaan päiväämme kuuluu maksimissaan kaksi päätöstä: a) käymmekö tänään kaupassa b) jos käymme, käymmekö kauppa-autossa vaiko keskustan pikku K-kaupassa vai pikku S-marketissa.

Kesäpäivään Punkaharjulla kuuluu maksimissaan kaksi päätöstä.

Jos kaupassa käyminen ja ruuanlaitto eivät houkuttele, skippaamme ne ja käymme Punkaharjun Shellillä nautiskelemassa Rolls-hampurilaiset. Samalla voi fiilistellä leppoisaa maalaistunnelmaa ja seurata kylänmiesten totoamista.

torille, kirkolle, harjulle, kahville

Aktiivisimpina päivinä ajamme Suomen parhaalle kesätorille Savonlinnaan. Sään suosiessa maisemaristeily Saimaan vesillä on ihan must. Risteilyt lähtevät ihan torin kupeesta. Sateisena päivänä ohjelmaan sopii visiitti näköalaravintola Muikkuterassille.

Maisemaristeily Olavinlinnan ohi kuuluu vuosittaisiin perinteisiin

Toinen aktiivisen päivän suosikkikohteemme on Kerimäki. Ensin rantaan tekemään syvähengityksiä, sitten kierros Kerimäen kuuluisassa kirkossa ja sen jälkeen Kaivopirttiin kahville.

Kirkkoranta, Kerimäki
Kerimäen Kirkkoranta ja vierasvenesatama
Kerimäen kirkko Kaivopirtin terassilta katsottuna
Savonlinnan tori Muikkuterassilta kuvattuna
Savonlinnan torilla on aina hyvä tunnelma

Ja siitä päästäänkin yhteen lempiaiheistani, kahviin. Punkaharjulla lomaillessa on myös käytävä kahvilla ainakin kahdessa paikassa: Cafe Rantakivessä, josta kerroin aiemmassa blogissani sekä Punkaharjun harjualueella sijaitsevassa Harjutien kioskissa. Molemmissa on tarjolla kahvin lisäksi kauniit maisemat. Kahvi juodaan hitaasti hörppien, eikä kiireisesti kulauttaen – kuten arjessa tulee usein tehtyä.

Ihmisten ilmoilla käytyään onkin jo kiire takaisin mökkiin.

Harjutie on aina ajettava läpi ainakin kerran. Tämän kyltin nähdessään kannattaa pysähtyä kahville.
Älä aja ohi! Cafe Rantakivi Punkaharjulla on käymisen arvoinen paikka.
Tällä kertaa valitsin kahvilleni tällaisen kupin @Cafe Rantakivi.

Turvesaunaa ja jenkkaa

Illalla puusaunassa istuessa ja järvelle katsellessa tulee aina sama fiilis: eihän missään muussa tässä elämässä ole mitään järkeä, paitsi juuri tässä.

Mökkisaunan kaveriksi kuuluu tietenkin saunaturve. Mitä paksumpi turve, sen parempi. Vaaleaseinäisessä kaupunkirivarissa turvetta ei viitsi iholleen taputella, mutta kesämökin pihalla sitä voi läiskiä vapaasti.

Olemmepa kerran siipan kanssa vetäneet päästä varpaisiin turpeeseen verhoutuneina käsikynkässä jonkun sortin jenkkaa mökin rannassa, mutta tahtimme hiljeni nopeasti, kun huomasimme tyhjästä ilmestyneet, veneellä ohitsemme lipuneet kalastajat. Tulipa siinä samalla kylähullujen mainetta kerrytettyä.

Järveen ja jenkkaamaan menossa, kenties.

Ihana metsittyminen

Syrjäisellä mökillä pääsee ihanasti metsittymään. Etenkin niinä kesinä, kun meillä on ollut mahdollisuus viettää mökillä kaksi ihanaa viikkoa, ehdimme jo etääntyä sivilisaatiosta.

Ei ole yksi eikä kaksi kertaa, kun olemme paistatelleet päivää mökin pihalla – ja kuulleet lähestyvän auton äänen. Valon nopeudella olemme singonneet ylös ja pönkineet rinta rinnan vauhdilla kohti mökin ovea – ovi auki, avain pois ulko-ovesta , äkkiä sisälle ja ovi lukkoon. Aina tähän mennessä auto on vain ajanut ohi.

Loma on ohi. Lomahatut laitetaan odottamaan ensi kesää.

Paluu arkeen

Lomien jälkeen arki käynnistyy, harjun lempeä humina muuttuu pikkuhiljaa tutuksi talviseksi viimaksi. On aika lähteä harjoittamaan mindfulnessia neljän seinän sisälle. Usein tunneilla tehtyihin mielikuvaharjoituksiin kuuluu se, että ohjaaja pyytää mnua siirtymään mielessäni johonkin paikkaan, jossa on hyvä olla.

Mielikuvissani palaan Punkaharjulle ympäri vuoden.

Itselläni paikka on aina prikulleen sama: istun vuokramökkimme pihalla, juuri siinä tietyssä kohdassa, josta viistoon vasemmalle katsoessaan näkee alas viettävän polun varrella rantasaunan ja polun päässä rannalle vedetyn soutuveneen, Pihlajaveden laineiden liplatuksen ja laineilla leikittelevät auringonsäteet. Siitä onkin helppo siirtyä unelmoimaan kesäpäivistä Punkaharjulla…

Mikä on sinun mielellesi hyvää tekevä maisema tai paikka?

Tähän maisemaan palaan yhä uudelleen mielikuvissani

Kaikki kuvat omasta kotialbumista.

2 Comments

  1. Petri

    Juuri tänään se tuli todistettua lenkkipolulla hikoillessa. Eli se mielelle hyvää tekevä paikka voi olla vaikkapa pienelle hengähdystauolle (lue: rapakuntoisen välttämätön istahduspaikka) valittu kivenlohkare ja se ympäröivä metsä puineen ja luonnonäänineen, joita siinä istuskellessa voi kokea, kuunnella ja hengittää.

Vastaa