The Batman sai ensi-iltansa 4.3.2022. Maailma on jo kolmatta vuotta sekaisin, joten piipahdus Gotham Cityyn ei juurikaan poikkea reaalimaailman menosta. Edellisten Batmanien ilmestyessä maailma oli toisenlainen, kuten itse Batmankin.
The Batman jalostaa aiempien elokuvien myyttisestä supersankarihahmosta paljon maanläheisemmän, hiljaisen ja jopa angstisen, sisäänpäin kääntyneen nuoren miehen, jonka olemus suorastaan huutaa lapsena koettuja kauheuksia ja rakastavien vanhempien puuttumista.
Orpouden ja mihinkään kuulumattomuuden teema seuraa läpi elokuvan.
Orpouden ja mihinkään kuulumattomuuden teema seuraa läpi elokuvan ja tuo mukanaan roppakaupalla järisyttävää draamaa ja järkyttävyyttäkin – etenkin kun soppaan lisätään vielä elokuvassa päävihollisen viittaa kantava Arvuuttaja ja viehkeä Kissanainen. Pala palalta avataan myös heidän synkkääkin synkempää sielunmaisemaansa.
Tulipa mieleeni tällainenkin ajatusleikki: The Joker -elokuva muutti upealla tavalla lihaksi ja vereksi yhden Batmanin pahimmista arkkivihollisista, ja The Batman -elokuva tekee nyt täysin saman tempun Batmanille itselleen!
Robert Pattinson sopii vanhempiensa menettämistä edelleen keinolla millä hyvänsä sovittavan ja siinä samalla itseään yhä etsivän, hyvin rikkinäisen lepakkomiehen rooliin kuin nakutettu. Ensimmäisen kerran maskin riisuttuaan koin voimakkaan déjà vu -tuntemuksen katsoessani tuota hieman epäsiistiä, mustahiuksista, tummilla silmänalusilla varustettua surullista gootti-hahmoa – ihan kuin katselisin Brandon Leen inkarnaatiota suoraan The Crow -elokuvasta, jonka kuvaukset koituivat myös hänen kohtalokseen.
Sisäisten ristiriitojen kalvama, hyvin epäsupersankarimainen Batman-tulkinta toi muutaman kerran vahvasti mieleeni myös Brendan Fraserin sydänverellä näytellyn hahmon upeassa The Passion of Darkly Noon -elokuvassa. Siinäpä näyttelijä, jolle olisi suonut paljon parempia draamarooleja kaiken maailman muumioräpellyksien sijaan. Toivoa sopii, että The Batman toimii Robert Pattinsonille väylänä hyvin monipuolisiin rooleihin tulevaisuudessa. Kyvyistä se ei ainakaan ole kiinni.
Toivoa sopii, että tämä toimii Robert Pattinsonille väylänä hyvin monipuolisiin rooleihin tulevaisuudessa. Kyvyistä se ei ainakaan ole kiinni.
Jos ei elokuvan päähahmokaan ole supersankarimainen, niin ei ole elokuvakassakaan juuri mitään genrestä muistuttavaa. Enemmänkin ollaan jossain film noirin ja trillerin välimaastossa, joista ensimmäistä tyylisuuntaa korostaa lepakkomiehen toimiminen välillä kertojaäänenä. Tauoton sade sekä yleinen tunnelman ja miljöiden kolkkous toivat mieleeni muistumia elokuvasta Seitsemän, mikä oli pelkästään positiivinen asia.
Elokuvan kuvaus on tyylitellyn kekseliästä, jopa sarjakuvamaista, keskittyen monesti kuvaamaan yksityiskohtia mielenkiintoisista kuvakulmista. Elokuva sisältää yhden kaikkien aikojen tyylikkäimmistä takaa-ajokohtauksista: katsoja ikään kuin asetetaan kokemaan vauhdin ja vaaran tunteet toistuvien, tiiviiden lähiotosten tulvana.
Viimeisten kymmenien minuuttien aikana elokuvan luoma illuusio ja tunnelma kokevat jonkinlaisen särön.
Kaikki elokuvassa toimii täydellisyyttä hipoen reippaasti yli 2 tuntia. Viimeisten kymmenien minuuttien aikana elokuvan luoma illuusio ja tunnelma kokevat jonkinlaisen särön.
Havahduin itse kesken erään kohtauksen – jossa kuunneltiin salaa nauhoitettua keskustelua – tunteeseen, että kaikki jotenkin jämähti paikoilleen. Taustanauhaa kuunneltiin, kuva leikkautui sopivasti kohtauksen eri hahmojen naamoihin, uhkaava musiikki soi taustalla – ja silti minä katsoin tuota kohtausta ajatellen, että tämä kaikki kestää nyt aivan liian kauan. Siitä eteenpäin jostain syystä menetin “siellä olemisen”-illuusion, ja loppuratkaisu toimintakohtauksineen ja yllärikatastrofeineen ei vain toiminut alkuunkaan.
Elokuvan loppu tuntui siltä kuin sen olisi ohjannut ja käsikirjoittanut joku ihan eri tiimi. Siinä kadotettiin jotain elokuvan pieteetillä rakennetusta rytmityksestä. Itse olisin leikannut rankalla kädellä elokuvan viime hetkiä tiiviimmäksi ja jopa poistanut lopun toimintasähellykset draamallisesti turhina. Ilman tätä lopun harhautunutta fiilistä olisin antanut leffalle 5 tähteä.
Petri toimii blogin vierailevana elokuva-arvioiden kirjoittajana.
Kuvat: Warner Bros.