Jos kuvaisin Thaimaata yhdellä sanalla, se olisi lumoava. Ilmapiiri ja ihmiset siellä ovat niin ainutlaatuisia, ettemme ole vastaavaa toistaiseksi muualta löytäneet. Lisäksi, kun istuu valkoiselle rantahiekalle katetussa illallispöydässä lämpimän, sametinpehmeän illan ympäröimänä ja katsoo satojen paperilyhtyjen leijailua tummaa taivasta vasten, ei voi olla muuta kuin lumoutunut näkemästään ja kokemastaan. Olo on onnellinen.
Jos Thaimaahan lähtee niin sanotusti kahta kättä heittäen ja perehtymättä etukäteen kulttuuriin, voi törmätä yllätyksiin. Juuri näin kävi meille.
Ensimmäinen Thaimaan matkamme suuntautui Koh Samuin saarelle (tunnetaan myös nimellä Ko Samui), Bo Phut -rannalla olevaan Peace Resort -nimiseen lomakylään. Majoituimme bungaloweihin.
Kauhua bungalowissa
Jo ensimmäisenä yönä heräsin bungalowissamme juuri sellaiseen lauseeseen, johon kukaan ei halua herätä kesken yöunien täydessä pimeydessä: “Täällä huoneessa on joku”, mieheni kuiskasi kauhistuneena. Toden totta, huoneessa liikkui joku, eläimellisen sähisevästi käkättäen. Yön pimeydessä ääni kuulosti kammottavalta.
Yön pimeydessä huoneessamme liikkui joku – thai-hirviö vai karvainen hämähäkki?
Olimme kauhun lamaannuttamia: onko sängyn alla viisipäinen thaihirviö kita ammollaan vai myrkylllinen karvahämähäkki odottaen sängystä lattialle pahaa aavistamattomana astuvaa ihmisjalkaa?
Laitoimme valot päälle. Ketään ei näkynyt eikä mitään enää kuulunut. Kun laitoimme valot pois, yövieraamme aloitti shown uudelleen. Kuulimme, kun se liikkui ympäri huonetta pitkin seinänviertä. Valvoimme aamuun saakka ja pidimme valot koko yön visusti päällä.
Aamulla kiirehdimme peräkanaa respaan, kiihdyksissä ja lopen uupuneina valvotun yön jälkeen. Tässä vaiheessa emme vielä olleet nähneet huonekaveriamme, emmekä nyt enää kykene muistamaan, mistä tiesimme kertoa respalle, että huoneeseemme on tunkeutunut nimenomaan ”lizard” (suomeksi lisko). Ehkä olimme googlettaneet yön tunteina “karmeimmat äänet” ja asia oli sen myötä selvinnyt. Mene ja tiedä.
Respaan päästyämme solkkasimme, selitimme ja viitoimme yhteen ääneen bungalowiimme päin, että “There is a lizard in our room!!”. Molemmat respahenkilöt tuijottivat meitä, eikä heillä ollut hajuakaan, mistä puhuimme. He eivät tunnistaneet lizard-sanaa.
Onneksi meidän ei tarvinnut suorittaa sen enempää liskoimitaatiota, koska huomasimme, että paikallinen oppaamme saapui parahiksi paikalle. Ilo hänen saapumisestaan loppui lyhyeen, sillä uudelleen esittämämme viitottu demonstraatio ei herättänyt hänessäkään mitään ahaa-elämyksiä. Ei, hän ei keksinyt, kuka ihme oli tunkeutunut huoneeseemme.
Oh, it´s a gekko!
Oppaamme kaivoi laukustaan sanakirjan ja hetken päästä hän huudahti: “Oh, it´s a gekko!” Respan työntekijät hymyilivät helpottuneina. Oppaamme selitti, että gekkoja on täällä joka paikassa ja ne livahtavat helposti bungaloweihin, kun siivooja pitää siivotessaan ovea auki. Thaimaalaisille gekot ovat ystäviä, koska niiden uskotaan tuovan hyvää onnea.
Asiaa siinä yhdessä selvitettyämme, ymmärsimme, ettei gekko ole sittenkään kiinnostunut meistä suupaloina. Elelimme yhteisessä bungalowissamme lomaviikon loppuun saakka ja kävipä kämppiksemme myös sinä aikana lyhyesti esittäytymässäkin.
“Tässä ruoka, jota ette tilanneet, olkaa hyvä”
Mieheni ei syö kalaa eikä muitakaan meren eläviä. Hän inhoaa niitä. Thaimaassa syömme usein rannalla vaatimattoman näköisissä pikku kioskeissa. Kerran päädyimme jälleen lounastamaan yhteen sellaiseen.
Itse kalan ystävänä tilasin keiton meren elävillä ja mieheni tilasi pizzan. Kun ruuat sitten saapuivat eteemme, meillä molemmilla oli samanlainen keittolautanen, jossa uiskenteli meren eläviä. Tämä tilaus meni nyt ihan väärin!
Tarjoilija poistui nopeasti paikalta. Huusimme närkästyneinä hänen peräänsä, että “Hey you, wait, we have wrong food here!!” Tarjoilija heilautti kättään, hymyili leveästi, huusi “Yes, I know!” ja paineli takaisin pikkukeittiöönsä.
Suomalaiseen kulttuuriin istutettuna edellä mainittu vuoropuhelu tuntuisi käsittämättömältä. Thaimaassa siinä ei taas ole mitään outoa.
Suomalaiseen kulttuuriin istutettuna edellä mainittu vuoropuhelu tuntuisi käsittämättömältä. Thaimaassa siinä ei taas ole mitään outoa. Olemme myöhemmin kuulleet ja oppineet, että Thaimaassa ruualle ja syömiselle annetaan suuri arvo. Ei ole niin nuukaa, mitä siinä lautasella on. Siinä on ruokaa, jota kunnioitetaan ja joka kiitollisena syödään.
Thaimaassa hymyllä on monta merkitystä
Olemme myös myöhemmin oppineet, että iloisesti hymyilevä väärän ruuan tuonut tarjoilija ei välttämättä ollutkaan vahingoniloinen. Hermostuminen ja tunteiden näyttäminen tarkoittaa Thaimaassa kasvojen menettämistä, joten on tärkeää pysyä tyynenä ja hymyilevänä tilanteessa kuin tilanteessa. Jos thaimaalaiselle raivostuu, hän hymyilee, koska haluaa pelastaa toisen osapuolen, tässä tapauksessa erittäin närkästyneen suomalaispariskunnan kasvot.
Jos thaimaalaiselle raivostuu, hän hymyilee, koska haluaa pelastaa toisen osapuolen kasvot.
Hymyllä on Thaimaassa monta merkitystä. Thaimaalainen hymyilee myös, jos hän on hämmentynyt tai loukkaantunut. Toki hymyllä on Thaimaassakin myös ihan se perinteinen, ystävällinen merkitys.
Thaimaassa ihmisen, asian tai minkä tahansa osoittaminen sormella on äärimmäisen epäkohteliasta ja huonotapaista. Sormilla osoittelu korvataan pään nyökkäyksellä tai osoittamalla koko kämmenellä. Sormilla osoitetaan ainoastaan rikollisia, syyttävästi. Olen melkeinpä varma, että huutaessamme “Hey you”:ta tarjoilijan perään, osoitimme häntä myös sormella.
Tämän tapauksen myötä meillekin selvisi, miksi Thaimaata kutsutaan “hymyjen maaksi” – ja miksi erityisesti me turistit näemme thaimaalaisten hymyilevän niin usein.
“It not piis, it piiiiih”
Eräänä lomapäivänä Koh Samuilla kävelimme läheiseen kalastajakylään. Sinne päästyämme alkoi aivan karmea rankkasade. Sade piiskasi katuja niin, että aika nopeasti ne tulvivat. Istuimme hetken kuppilassa sadetta pitelemässä, mutta totesimme ettei sade aio loppua ihan heti. Päätimme ottaa taksin ja palata Peace Resortiin.
Läpimärkinä haahuilimme taksia etsien ja sellaisen löydettyämme hyökkäsimme taksin takapenkille. Sanoimme taksille “To Peace Resort, please”. Taksikuski ilmoitti elein ja äännähdyksin, ettei hän ymmärrä, minne haluamme. No johan on kumma, hotellimme oli kuitenkin aika lähellä.
Yritimme toistaa kohdettamme “piis risoot” ja “piis hotel” eri intonaatioin. Ei auttanut. Taksikuski levitteli käsiään ja kohautteli olkapäitään. Sade yltyi, tulva kadulla nousi. Istua kökötimme kolmestaan taksissa, eikä kuski ymmärtänyt, minne halusimme.
Aloin kaivelemaan käsilaukkuani ja kuin taivaan lahjana sieltä hotellimme esitteen. Annoin sen taksikuskille. “Oh, PIIIIIIIIIH risot”, hän totesi ilahtuen. “It not piis, it piih”. Matka pääsi vihdoin alkamaan.
Tästä opimme, että meidän tapamme ääntää englantia ei ole thaimaalaisille lainkaan selvä. He ääntävät englantia omalla tavallaan. Meille piis, heille piih.
Tämän tapauksen jälkeen olen myös pysyttäytynyt tavassani pitää hotellin esitettä tai käyntikorttia mukana, kun poistumme hotellista.
Edellisestä Thaimaan matkastamme on tätä kirjoittaessa kulunut jo seitsemän vuotta. Elän silti edelleen toivossa, että vielä joskus pääsemme sinne, hymyjen ja tyyneyden maahan.
Kuvat omasta kotialbumista.