Kerroin Kylmästä lämpimään – jääkaappimagneettien tarinoita osa 1:ssa, että on vain yksi ainoa asia, jonka ostan jokaiselta ulkomaan reissulta: jääkaappimagneetti. Muilla jääkaappimagneeteillamme ei ole ihan yhtä vauhdikkaita käänteitä kerrottavanaan, kuin ykkösosan Floridan magneetin tarina Bellmaster Bobbysta ja kadonneesta iltapuvusta.
Muut jääkaappimagneettimme kertoisivat enemmänkin reissuilla kohtaamistamme pienemmistä sattumuksista. Aloitetaanpa vaikka välimeren rannikolta Nizzasta.
Matka vaaleanpunaiseen kartanoon
Vuonna 2012 juhlimme mieheni kanssa 20 yhteistä vuottamme. Sen kunniaksi lähdimme minilomalle Nizzaan. Emme suunnittele koskaan matkaohjelmaamme etukäteen. Matkat olkoot niitä poikkeuksellisia hetkiä, jotka eivät ole aamusta iltaan valmiiksi ohjelmoituja.
Nizzassa eteen tuli kuitenkin vinkki kohteesta, joka vaikutti sellaiselta, että se täytyisi käydä katsastamassa. Nimittäin paronitar Béatrice Ephrussi-Rothschildin (1864-1934) itselleen rakennuttama vaaleanpunainen unelmien koti, Villa Ephrussi, jonka pihalla suihkulähteet tanssivat Vivaldin tahdissa. Kartanon huoneet olivat kuulemma väritykseltään vaaleanpunaisia ja eläessään paronitar käyskenteli huoneissa päästä varpaisiin asti vaaleanpunaiseen verhoutuneena. Lemmikkeinään paronittarella oli – mitäs muitakaan kuin vaaleanpunaisia flamingoja.
Villa ephrussi on vaaleanpunainen kartano, jonka pUutarhassa suihkulähteet tanssivat vivaldin tahdissa.
Ei muuta kuin tuumasta toimeen ja bussilla kohti Saint-Jean-Cap-Ferratin niemellä sijaitsevaa Villa Ephrussia. Jo bussimatkan jälkeinen kävelymatka kartanolle oli elämys, sillä reittiä seurasivat koko ajan henkeä salpaavat merinäkymät.
Nykyään museona toimiva kartano osoittautuikin maineensa veroiseksi. Kauniita vanhan ajan glamouria huokuvia huoneita arvohuonekaluineen ja taide-esineineen, joita paronitar oli kerännyt ympäri maailmaa. Kartanossa vallitsi pysähtynyt tunnelma. Ikään kuin kaikki olisi jäänyt niille sijoilleen paronittaren poistuttua taivaallisiin puutarhoihin.
Kartanon pihasta lähtevä reitti johti yhdeksän erilaisen teemoitetun puutarhan läpi. Eri puutarhojen teemoina ovat mm. ruusut, japanilaisuus, Provence, Firence, eksoottiset kasvit. Puutarhoihin oli myös sijoiteltu taide-esineitä, jotka eivät olleet löytäneet paikkaansa kartanon sisätiloista.
RIVIERAN RAITILLA
Kierrettyämme ja ihasteltuamme kartanon ulkoa ja sisältä perusteellisesti, lähdimme etsimään bussipysäkkiä, jonka vihdoin löysimmekin. Bussia odottamaan saapui seuraksemme myös perhe, vanhemmat ja kaksi lasta. Siinä seisoskelimme hyvän tovin painoa jalalta toiselle vaihdellen ja bussia odottaen. Bussia ei vain kuulunut.
Bussipysäkillä pariskunta alkoi juttelemaan meille – huh, onneksi englanniksi eikä ranskaksi.
Pariskunta alkoi juttelemaan meille – huh, onneksi englanniksi. Jos olisi tullut kysymyksiä ranskaksi, olisimme olleet pulassa.
Siinä sitten smalltalkattiin oikein kunnolla ja ihmeteltiin yhdessä, että “What on earth has happened, why the bus is not coming?”.
Bussia ei kuulunut ja small talk alkoi tyrehtyä, kun loman siihenastinen kulku oli jo käyty pariskunnan kanssa läpi.
Sitten yhtäkkiä tämä kanssamme jutellut nainen komensi vilkkaaksi heittäytynyttä lastaan: “Topi, älä tee noin!”.
Tunnelma oli jokseenkin vaivautunut, kun kaikki olimme suu vaahdossa selvittäneet lomakokemuksiamme rallienglannilla.
Siinäpä sitten yhteinen kielemme vaihtui englannista suomeksi hyvin nopeasti. Tunnelma oli jokseenkin vaivautunut, kun kaikki olimme suut vaahdossa selittäneet rallienglannilla lomakokemuksiamme.
Kaiken huippu oli se, että pariskunnan molemmat osapuolet olivat umpipohjalaisia, kuten mekin. Toinen heistä oli kotoisin Vöyriltä ja toinen Vähäkyröstä.
Kerrankos sitä pohojalaaset keskenään Rivieran raitilla enklantia praattaa!
Kaikki kuvat kotialbumista.