Kärnänsaari, Lappajärvi

Ellin itkukivi

Kraatterijärvi Lappajärvi syntyi 78 miljoonaa vuotta sitten, kun meteoriitti iskeytyi valtavalla nopeudella maahan. Törmäys tuhosi kaiken elollisen monen sadan kilometrin säteeltä ja synnytti kraatterin, josta sittemmin tuli Lappajärvi.

Etelä-Pohjanmaalla sijaitsevan Lappajärven suurin saari, Kärnänsaari, on kraatterin keskikohouma. Meteoriitin törmäyksessä syntyi kraatterin lisäksi useita kivilajeja. Kärnänsaaren rannalla on yksi aivan erityinen kivi.

Toukokuu 1911

Juho laskee eväsnyyttinsä kivelle. Hikipisarat valuvat noroina kasvoilta kaulalle ja imeytyvät valkoiseen puuvillapaitaan. Kampurajalalla kävely muhkuraista polkua pitkin rantaan oli ollut vaivalloista ja tasapainokin on huono. Muutoin kampurajalka ei enää Juhoa liiemmin vaivaa, hän on syntymästään saakka joutunut elämään sen ehdoilla. Enemmän kampura tuntui vaivaavan muita. Tuijottakoot.

Nyrkit kyllä toimivat, vaikka jalka oli mikä oli.

Lapsena Juho joutui tottumaan muiden lasten jatkuvaan pilkkaan, eikä lasten juoksukisoihin ollut asiaa. Kokemansa ivailun myötä Juho oli oppinut pitämään puoliaan – nyrkit kyllä toimivat, vaikka jalka oli mikä oli.

Ensin työ, sitten huvi, Juho tuumaa. Hän lähtisi järvelle kalastamaan ja palaisi sitten rantaan syömään Ellin tekemät eväät ennen kotiin kävelyä. Ruumenilla jatkettua ruisleipää ja heinälaatikossa kypsennettyä lihaa, kyytipojaksi maitoa pullosta.

Taivaanranta on uhkaavasti tummentunut ja myrsky nousemassa, mutta hyvänä kalamiehenä tunnettu Juho uskoo saavansa yhden jos toisenkin syömäkelpoisen kalan, ennen kuin Ahti nostaisi järvelle kunnon tyrskyt. “Asiassa miestä tarvitaan, hakkaa puuta pöllöötkin“, Juho mutisee toistaen isänsä lempilausahduksen ja työntää reippain ottein puuveneensä vesille.

Kun Juho on soutanut järven selälle juuri siihen kohtaan, jossa kala parhaiten nappaa, kevyillä tuulenpuuskilla siihen saakka venettä työnnellyt puhuri kasvaa nopeasti raivokkaaksi myrskyksi.

Juho käännähtää nopeasti katsomaan selkänsä takana mustaksi muuttunutta taivaanrantaa ja töytäisee siinä samalla vahingossa toisen aironsa veteen. Sadatellen hän nousee seisomaan ja kurottautuu kohti airoa, mutta menettää tasapainonsa ja putoaa veteen. “Apua, apua!” Avunhuudot hukkuvat myrskytuuleen. Juho haukkoo vettä. Juhon käsi nousee vielä muutaman kerran veden pinnan yläpuolelle, kunnes vajoaa syvyyksiin.

Vene ilman soutajaa. Kuva: Stock Free Images.

Tunteja myöhemmin, kun myrsky on tyyntynyt, rannalle ilmestyy nainen. Hän huomaa miehelleen tekemänsä eväsnyytin kivellä. “Juho, Juho, oletko täällä?” Samassa hän näkee järvellä yksin ajelehtivan veneen. Ellin tuskanhuuto kuuluu avaruuteen asti.

Suolaiset kyyneleet putoilevat kiven karhealle pinnalle, josta järvivesi huuhtoo ne mukaansa.

Juhon kuoleman jälkeen Elli nähdään päivittäin lasittunein katsein istumassa kivellä, josta hän oli Juhon eväsnyytin löytänyt. Hän tuijottaa järvelle kuin odottaen miestään palaavaksi kalareissultaan. Suolaiset kyyneleet putoilevat kiven karhealle pinnalle, josta järvivesi huuhtoo ne mukaansa. Toisinaan Elli itkee ääneen, kiveen nojaten, pää käsien väliin haudattuna.

Eräänä päivänä Elli saapuu kivelle puukon kanssa. Hän ei ole päässyt yli Juhon poismenon aiheuttamasta surusta ja on päättänyt lopettaa maallisen vaelluksensa siellä, missä hänen aviomiehensäkin menetti henkensä. Elli istuu kivellä hivellen puukolla ranteidensa maidonvalkeaa ihoa, mutta ei lopulta kykene toteuttamaan aikomustaan. Sen sijaan hän kaivertaa kiveen jotain ja kävelee pois. Sen koommin häntä ei nähdä enää kivellä istumassa.

Seuraavana keväänä, 14. ja 15. huhtikuuta välisenä yönä 1912, Titanic törmää jäävuoreen ja uppoaa vieden mukanaan 1500 ihmistä.

Elokuu 1959

Kiven päälle lennähtää valkoinen kesämekko, toinenkin. Rusettipäinen tyttö juoksee nauraen järveen ja loiskuttaa vettä käsillään. Pikkusisko seuraa perässä.

Kotitalon pellolle ilmestynyt punainen Massey-Ferguson ja juurikaspuimuri takaavat sen, että nyt lapset ehtivät kesälomapäivinään sokerijuurikkaan viljelypuuhien lisäksi myös uimaan.

Tyttöjen leikkiessä kiljaisujen säestämää vesisotaa, rantaan saapuu tyttöjen äiti huivi päässään ja pyykkivuori sylissään. “Tytöt, varovasti nyt – muistakaa äkkisyvä”, äiti varoittaa ja alkaa sitten liottamaan pyykkejä järvessä. Kymmenlapsisessa perheessä pyykinpesu on iso operaatio ja vaatii käsivoimia siinä missä metsätyötkin.

Äidin pyykinpesuotteet ovat tänään tavallistakin rivakammat. Hänen oli tarkoitus suunnata pyykkäämään heti navettatöiden jälkeen, mutta juuri kun hän oli lähdössä rantaan, ASA-radiosta kuului pysäyttävä uutinen: Yhdysvaltain Explorer 6 -satelliitti lähetti ensimmäisen avaruudesta käsin otetun valokuvan Maasta.

Yleisradion toimittaja Carl-Erik Creutzin yleensä hyvin huolitellussa puhetavassa saattoi nyt kuulla pidäteltyä innostusta. Hän referoi kuvan ottaneiden Yhdysvaltain ilmavoimien kapteenien Albert Stevensin ja Orvil Andersonin haastattelun, joka oli kuunneltava loppuun saakka. Vasta kun Creutz perinteiseen tapaansa toivotti kuuntelijoille, ”että tästä päivästä tulisi oikein mukava päivä”, äiti malttoi sulkea radion ja lähteä kohti rantaa.

Perheen peltojen ympäröimä talo sijaitsee muutaman sadan metrin päässä rannasta. Äiti hakee vielä toisen satsin pyykkiä rantaan. Sitten kolmannen.

Saatuaan urakkansa loppuun äiti komentaa tytöt pukemaan päälleen. Aika lähteä kotiin ruuanlaittopuuhiin.

Äiti, katso! Kivessä lukee jotain.

Rusettipäinen tyttö ottaa kiveltä mekkonsa ja ojentaa toisen siskolleen. Samassa hän huomaa kivessä kirjoitusta. “Äiti, katso! Kivessä lukee jotain.” Äiti pyyhkäisee ajan tummentamaa tekstiä ja siristää silmiään. “Siinä lukee Ellin itkukivi”, hän sanoo.

Rusettipäinen tyttö katsoo tulevaisuuteen ilmeellä, jossa on ripaus toivoa ja ripaus epävarmuutta.

Kesäkuu 2020

Kukkamekkoinen nainen istuttaa orvokkeja kotipihallaan olevan kiven ympärille. Välillä hän istuu kivellä istutuslapio kädessään ja tuijottelee huikaisevan kauniille järven selälle.

Viime aikoina on toden totta ollut aikaa puutarhatöille, sillä koko kevät ja alkukesä on eletty koronapandemian ehdoilla. Yhteiskunta on ollut suljettuna ja puuhastelu kotona oikeastaan ainoa vaihtoehto tekevälle ihmiselle.

Kesäkuu on ollut ennätyksellisen lämmin ja yöt trooppisia. Järven läheisyys on ollut tarpeen. Lastenlasten, poikatrion, riemunkiljahdukset kantautuvat järveltä – etenkin silloin, kun he onnistuvat onkimaan kelpo vonkaleen.

Uurteet kasvoilla kertovat eletystä elämästä, joka ei ole ollut helppo.

Naisen hiuksissa ollut rusetti on vuosikymmenien myötä vaihtunut nutturaan, jossa piilottelee muutama hopeanharmaa suortuva. Uurteet kasvoilla kertovat eletystä elämästä, joka ei ole ollut helppo. Hän on saatellut maailmalle neljä lasta, yhden heistä jo menettänytkin. Takana on ero lasten isästä – ja sittemmin uuden onnen löytyminen.

Nyt elämä on vihdoin seesteisempää.

Kiireisimmät ruuhkavuodet ja pari vuosikymmentä lasten aikuistumisen jälkeenkin olivat kuluneet omakotitalossa lakeuden pääkaupungissa, mutta eläkepäivinä lapsuuden järvimaisema Kärnänsaaressa alkoi vetää naista magneetin tavoin puoleensa. Nimenomaan se osa rannasta, jossa lapsena pulahdettiin uimaan sillä välin, kun äiti huljutteli pyykkejä järvivedessä.

Kevään aikana rannalle oli valmistunut uusi koti, omin käsin miehen kanssa rakennettu.

Nainen halusi uuteen kotiin isot ikkunat, joista voi seurata järven tapahtumia ja vuodenaikojen vaihtumista. Jäiden tuloa ja lähtöä, hiihtelijöitä, sorsaemoa poikasineen ja kesämökkiläisten saapumista.

Mökiltä rantasaunalle johtavat portaat. Portaat rakennettiin niin, että niiden vieressä, oikealla puolella oleva sammaloitunut kivi voitiin säilyttää. Kun kiven pinnassa olevaa sammalta hieman raaputtaa ja oikein tarkasti katsoo, voi vielä erottaa tekstin: Ellin itkukivi.

Ellin itkukivi.
Sadan vuoden aikana vedenpinta on laskenut. Nykyään Ellin itkukivi on kauempana veden rajasta kuin vuonna 1911.

Tässä tarinassa on enemmän totta kuin tarua. Lukija voi itse päättää ja päätellä, mitkä asiat ovat oikeasti tapahtuneet – tai onko sillä ylipäätään merkitystä?

Kaikki kuvat kotialbumista ja Lappajärveltä, ellei muuta ole merkitty.

2 Comments

Vastaa